France, Le Havre (Erasmus+) 

Maanantai 27.5.24

Lento Pariisiin saapui mukavasti etuajassa noin klo 8.40 ja maanantain matkustuspäivä meni suunnitelmien mukaisesti, ja CDG-kenttä ei osoittautunut maineensa mukaiseksi paikaksi, vaan laukku saapui nopeasti ja liikkuminen terminaalien välillä oli sujuvaa ja apua sai paikallisilta aina tarpeen mukaan. Bussiterminaali sijaitsi näppärästi lentokenttäalueen terminaali kolmessa ja vihreä Flix-bussi oli jonkin verran myöhässä, mutta matka Le Havreen taittui lopulta vajaassa neljässä tunnissa. Perillä kohteessa minua odotti kutsuva merenrantakaupunki, jonka voimavarat ovat suuressa satamassa ja ajoittain myös turismissa.

Illalla tapasin Le Havressa olevat opiskelijamme ja kävimme läpi jakson aikana opittuja asioita sekä loppujakson sisältöä.

Bises!  

Tiistai 28.5.2024

Aamulla suuntasin tutustumaan julkisen liikenteen lippuihin ja Le Havressa on mahdollista hankkia ns. kuukausikortti tai sitten lippuja voi ostaa pysäkkien automaateista lähellä pysäkkejä (1 tunnin lippu 1,80 ja 1 päivän lippu 4,50).

Sateisena aamuna julkinen liikenne tarjosi hyvän mahdollisuuden selvitä kuivana perille ja matkaa taitettiin ensin raitiovaunulla ja sitten bussilla. Työpaikkana L’Atelier de la Matiere sijaitsi kauniin puistomaisessa pihapiirissä ja organisaation ideana oli kerätä ja tuunata käytettyjä vaatteita uuteen muotoon ja esitellä niitä sitten muotinäytöksessä ja myydä eteenpäin. Suomalaisen opiskelijan lisäksi työpaikassa teki teo-jaksoaan 3 ranskalaista opiskelijaa. Tutustuin erilaisiin muokattuihin vaatteisiin ja tarinoihin vaatteiden takana. Mitään ehjää ei heitetty koskaan pois, ja ehjät kangaspalat muutettiin esimerkiksi paidasta juhlamekoksi muokkaamalla ja lisäämällä uusia kankaita. Kenzon iltapuvusta oli tehty hame ja isoisän urheilupaidasta bilemekko. Kävimme läpi myös piirrettyjä suunnitelmia ja tuotteiden valmistuksen haasteita ja iloja.

Kestävää kehitystä parhaimmillaan ja ihanan rento sekä taiteellinen ympäristö.

Bussimatkan jälkeen suuntasin paikalliseen ammattikouluun, jossa opiskelee noin 1000 opiskelijaa yhdellä kampuksella. Yhteyshenkilönä toimi tällä kertaa ihana englanninopettaja Pascale ja tutustuimme opettajiin ja tapasimme uuden rehtorin. Pääsin haastattelemaan opettajia ja opiskelijoita ja seuraamaan oppitunteja. Oppilaitoksessa on mm. seuraavien alojen toimintaa: majoitus- ja matkailu, muoti- ja vaatetus, pesula- ja vaatehuolto, hius, ravintola- ja tarjoilu, liiketoiminta sekä eräänlaista ammatilliseen koulutukseen valmentavaa opetusta. https://www.lyceejuleslecesne.fr

Oppilaitoksessa opiskelee myös muita heikommassa asemassa olevia nuoria, joille he ovat järjestäneet Erasmuksen avulla ryhmäliikkuvuuden Belgiaan, jossa opiskelijat olivat ensimmäisellä viikolla vierailleet kulttuurikohteissa ja tehneet projekteja koululla ja toisella viikolla työskennelleet belgialaisissa yrityksissä. Opiskelijat olivat majoittuneet hostelliin ja tutustuneet siellä moniin muihin kansainvälisiin opiskelijoihin. Mukana matkassa oli kaksi opettajaa (joista toinen erityisopettaja) ja he kokivat, että yksi onnistuneen jakson edellytys oli ollut se, että opiskelijat pärjäsivät omalla äidinkielellään eli ranskalla työympäristössään. Kaikki meni jakson aikana hyvin ja opiskelijat olivat tyytyväisiä ulkomaanjaksonsa antiin. Ulkomaanjakso edellytti luonnollisesti hyvää suunnittelua ja sopivan yhteistyöoppilaitoksen löytäminen vei aikaa.

Myöhäisiltapäivästä siirryimme Pascalin kanssa seuraavaksi L’Eau Tarie nimiseen ravintolaan, jossa oli tavoitteena keskustella yrityksen toiminnasta ja tavata suomalainen opiskelija. Paikan tunnelma oli lämmin ja kaikki oli sujunut hienosti. Ajoittainen kielimuuri ei ollut osoittautunut liiallisen suureksi ja osa asiakkaista oli myös kansainvälisiä turisteja. Ohjaaja koki myös saaneensa hyvää englannin kielen harjoitusta.

Jatkoimme ulkomaanjaksojen kokemusten vertailua Le Havren satama-alueella ja luonnollisesti piipahdimme myös alueen turisti-infossa saadaksemme materiaalia tuleville liikkujille. Opiskelijat olivat sillä aikaa valmistaneet mansikkatortut koululle ja pääsimme hakemaan ne ylpeiltä opiskelijoilta, jotka esittelivät silmät loistaen aikaansaannoksiaan. Tapasimme myös ennen koronaa Suomessa vierailleita opettajia ja johtajia, joille oli jäänyt lämpimät muistot Kouvolasta.

Illalla vielä kävimme opiskelijoiden kanssa läpi arviointikeskustelut ja nautimme erittäin ansaitun mansikkakakun.

Bonne nuit!

 

Keskiviikko 29.5.2024

Aamu lähti käyntiin toimistohommilla ja aamupäivästä siirryin takaisin koululle tutustumaan ravintola- ja tarjoiluosastolle, jossa minua oli vastassa jo tuttu Maxime ja opettaja Fabienne sekä Olga. Tarjoilijaopiskelijat olivat ensimmäisen vuoden opiskelijoita, joilla oli erilaisia taustoja. Osa uskaltautui rohkeasti käyttämään englantia ja osa turvautui pitkälti ranskaan. Oppilaitoksessa on suosittu ravintola, jossa on paljon ulkopuolisia asiakkaita ja paljon opiskelijoita sinissä työasuissaan ja solmioissa.

Opiskelijoilla oli menossa koeviikko, eli opettajat tekivät pitkää päivää ja seurasivat opiskelijoiden selviytymistä. Keskustelimme tulevista opiskelijoista ja erityisesti ravintola- tai hiusalan opiskelijoille on helppo löytää harjoittelupaikkoja. Toki pieni ranskankielitaito auttaa sopeutumista uuteen työympäristöön, mutta se ei ole välttämätöntä. Yllättävän moni kohtaamistani ihmisistä osasi myös englantia, joten ajat ovat muuttuneet.

Opiskelijoiden oppitunnit kestävät 55 minuuttia ja välitunnit ilmoitetaan Mozartin sävelillä ja musiikin soidessa käytävät täyttyvät taas ihmisistä. Kuvasimme muutamaa videotervehdystä koulun tiloissa ja ensimmäinen idea soittaa pianoa ei onnistunut, koska koepäivänä ei saanut soittaa pianoa, ettei kenenkään keskittyminen häiriinny.

Ranskassa oppilaitoksissa ei saa käyttää mitään uskontoon liittyvää asua tai korua ja tämä aiheuttaa ajoittain haasteita monikulttuurisessa koulussa. Oppilaitoksessa on myös paljon opiskelijoita, joiden perheillä on sosiaalisia ongelmia. Myös monenlaiset oppimisvaikeudet ovat tavallisia, mutta toki osa opiskelijoista on todella huippuja. Enemmän tukea tarvitsevat opiskelijat integroidaan ns. perusryhmiin ja osa opiskelijoista keskittyy esim. vaatehuoltoalalle.  Jännänä yksityiskohtana on opettajien koulutus, josta valmistuttuaan opettaja ei voi jäädä työskentelemään haluamaansa paikkaan, vaan hänet määrätään ilmeisesti valtion toimesta sopivaan koulupiiriin. Tämän takia kaikki opettajat eivät ota papereita ulos, vaan he haluavat jatkaa freelancereina tutussa oppilaitoksessa, jossa he ovat työskennelleet jo aiemmin.

Iltapäivästä siirryin taas yhteen työpaikkaan vaihtamaan kuulumisia ja jatkamaan videoprojektia. Paikalla oli tällä kertaa uusi työntekijä Emma, joka vaikutti oikein mukavalta. Sade hiukan hidasti liikkumista, mutta kaupungissa on selkeä raitiovaunujärjestelmä, jolla on hyvä liikkua.

Illalla lähdimme tutustumaan Pascalin ja opiskelijoiden kanssa Honfleuriin, joka muistutti hiukan Kööpenhaminaa tai keskiaikaista kaupunkia. Honfleur oli täynnä gallerioita, ravintoloita ja hotelleja, joissa paikalliset opiskelijat myös harjoittelivat. Ranskalaiseen tapaan ilta päättyi illalliseen ihanan ranskalaisessa pikkuravintolassa.

Liberte, egalite, fraternite

 

Torstai 30.5.2024

Torstaiaamu alkoi rauhallisesti toimistotöiden parissa ja tänään olisi ohjelmassa viimeinen työpaikkatutustuminen suositussa ranskalaisessa lounasravintolassa nimeltään Les Fanfarons. Yrityksessä työskenteli viisi työntekijää, joista osa kokkeja ja osa tarjoilijoita. Ideana on tarjota hyvää ja herkullista ranskalaista lounasruokaa kiireisille business-ihmisille, jotka kuitenkin käyttävät aikaa lounaan syömiseen ranskalaiseen tapaan.

Yritys oli ihan tupaten täynnä asiakkaita ja pöydät oli aina varattava ennakkoon, mikäli lounasta mieli syödä. Opiskelija toimi tässä yrityksessä tarjoilijana ja teki juomia sekä hoiti luonnollisesti myös siivoustehtäviä. Asiakkaat suhtautuivat hyvin englantia puhuvaan tarjoilijaan ja työt sujuivat leikiten.

Minulle esiteltiin tyypillisiä ranskalaisia ruokia, joita pääsin onneksi myös maistamaan. Elämänilo ja kaikesta nauttiminen kuuluu osana ranskalaiseen kulttuuriin, josta on todella vaikea olla pitämättä.

Iltapäivällä pääsin vielä tapaaminen kansainvälisen tiimin toimijoita ja pohdimme tulevaisuuden ulkomaanjaksoja ja kävimme läpi opiskelijapalautteita ja sitä, mitä asioita kannattaisi jatkossa muuttaa.

Au bout du monde

 

Perjantai 31.5.2024

Perjantai oli pyhitetty matkustamiselle ja matka Le Havresta Pariisiin taittui näppärästi vihreällä Flixbussilla. CDG-kentällä kaikki toimi moitteettomasti ja Suomeen saapuminen tapahtui klo 23.20.

Merci & au revoir!